Suomen Turussakin on saatu viettää ihan oikea runsasluminen talvi pitkästä aikaa. Ja nyt maaliskuussa meitä alkaa helliä kevätaurinko kirkkaine säteineen. Mutta tekeekö se aurinko meille enemmän hyvää vai pahaa, kysyy ihotautilääkäri Atte Kivisaari.
Aurinko, tuo tuiki tärkeä tulipallo on tietysti kaiken elämän ehto täällä maapallollamme. Luonto tarvitsee sen energiaa ja ihmisen ihossa muodostuu ultravioletti-säteiden ansiosta tärkeää D-vitamiinia. Puhumattakaan auringonvalon vaikutuksesta mielialaan, valo virkistää mieltä ja herättää meidät talvihorroksesta. Aurinko tuntuukin hyvältä koko kehossa, sillä UV-säteet saavat ihossa aikaan mielihyvähormonien eritystä.
Ihossa auringon vaikutukset eivät kuitenkaan ole pitkän päälle pelkästään myönteisiä. Ultraviolettisäteet, sekä UVA että UVB, aiheuttavat ihosoluissa geenivirheitä. Ihossamme on olemassa korjausmekanismeja, jotka pyrkivät korjaamaan auringon säteiden ihosoluihin aiheuttamia geenivirheitä, mutta UV-annoksesta riippuen, ne mekanismit eivät aina pysy perässä. Vuosien mittaan ihosoluihimme alkaakin kertyä geenivirheitä ja kun niiden virheiden määrä ylittää kriittisen rajan, voi ihosolujen kasvu muuttua hallitsemattomaksi ja ihosyövän tilaisuus on koittanut. Toisaalta aurinko vanhentaa ihoa myös hyvänlaatuisesti, vähitellen ihon kimmoisuutta alentaen sekä ryppyjä aiheuttaen.
Yritetään yhdessä luopua ruskettuneen ihon ihannoinnista. Ruskettuminen on valitettavasti merkki siitä, että iho on jo ehtinyt saada hieman liikaa ultravioletti-pommitusta.
Kunkin henkilökohtainen ihosyöpäriski liittyy yhtäältä perittyyn ihotyyppiin ja toisaalta ihon kumulatiiviseen, vuosien varrella kertyvään aurinkoaltistukseen. Mitä vaaleampi, punapigmenttisempi ja siten helpommin auringossa palava iho tyypiltään on, sitä suurempi on ihosyövän riski. On myös hyvä muistaa, että ihosyöpien määrä väestötasolla lisääntyy vuosi vuodelta. Tämän ilmiön taustalla on osin väestön ikääntyminen, mutta myös kuluneiden vuosikymmenien aikana tapahtunut auringonpalvonta etelän rantalomilla.
Erityisen suojelun kohteeksi on syytä ottaa pienten lasten iho. Lasten ihossa ne geenivirheiden korjausmekanismit eivät ole vielä täysin toimivia ja ohut iho on erityisen altis vaurioitumaan. Lasten ihon suojaaminen liialliselta aurinkoaltistukselta on tietysti meidän aikuisten vastuulla. Tässä asiassa ajat ovat muuttuneet: kun itse olin pikkulapsi 70-luvulla, järjesti rakas isoäiti perheemme kesämökillä auringonottokilpailuja. Se meistä sisaruksista, kuka ruskettui parhaiten, sai palkinnoksi levyllisen Fazerin sinistä… Mamille kuitenkin aurinkoiset terveiset sinne pilven reunalle, ethän silloin tiennyt UV:n vaaroista.
Auringosta on siis sekä hyötyä että haittaa. Itse suosittelen suhtautumaan auringonottamiseen kuten mihin tahansa nautintoaineeseen: kohtuus on hyvästä! Aurinkoa ei siis pidä pelätä, mutta sitä on hyvä kunnioittaa. Ja omaa ihoa kannattaa altistaa auringon UV-säteille järkevästi. Ihon ruskettuminen on valitettavasti merkki siitä, että iho on jo ehtinyt saada hieman liikaa ultravioletti-pommitusta. Ruskettuminen on kyllä ihon keino yrittää suojautua auringon vaarallisiltakin vaikutuksilta, mutta ihon pigmenttilisää alkaa kertyä geenivirheiden jo synnyttyä.
Eletään aktiivisesti, ulkoillaan ja liikutaan, mutta ei unohdeta suojata ihoa, ja varsinkin lasten ihoa, liialliselta auringolta. Ja yritetään yhdessä luopua ruskettuneen ihon ihannoinnista.
Jos ihomuutokset tai luomet huolestuttavat sinua, tule ihotautilääkärin vastaanotolle luomitarkastukseen.
Valoa ja iloa kevääseen toivottaen,
Atte Kivisaari
Ihotautien ja allergologian erikoislääkäri, LT
Lääkärikeskus Aava Hansa, Yliopistonkatu 20, 3 krs, Turku
