Julkisuudessa on ollut viime aikoina useita artikkeleita koskien vuokratyöntekijöitä.
Artikkelissa oli käsitelty ajankohtaista tilannetta sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla, yhtäältä sote-alan henkilöstöpalveluyritysten määrän kasvua ja toisaalta julkisen sektorin veto- ja pitovoiman huonontumista. Kun artikkelia luki, ei tilannetta oikeastaan voi sen valossa oikein edes ihmetellä. Artikkelista heijastui osaksi voimakas asenteellisuus vuokratyöntekijöitä kohtaan. Tällainen vastakkainasettelu ei mielestäni edistä myöskään minkään tahon työnantajakuvaa. Toki tämä on vain oma erittäin subjektiivinen näkemykseni.
Yksityinen terveydenhuolto tuottaa Lääkäripalveluyritykset ry:n tekemän selvityksen mukaan 49 % perusterveydenhuollon tasoisista palveluista, toki alueellinen vaihtelu tässä on selvityksen mukaan suurta. Esimerkiksi Helsingissä yritysten tuotos perusterveydenhuollon tasoisista palveluista on 74 prosenttia, Lapissa 53 ja Kainuussa 28 prosenttia. (Selvityksestä Mediuutisissa, 15.6.2022)
Näiden lukujen valossa onkin täysin selvää ja kiistatonta, että yksityinen sektori on olennainen osa terveydenhuollon palveluiden tuottamisessa. Onkin mielestäni täysin käsittämätöntä, miten vuokratyöntekijään edelleen viitataan ”kulueränä”. On myös selvää, että keikkatyyppisestä työstä maksetaan alalla kuin alalla erilaista korvausta, kuin pidempiaikaisesta pestistä.
Lisäksi, henkilöstöpalveluyritykset vastaavat aina tilaajan eli asiakkaan tekemiin tilauksiin. Tilaajalla on tarve, jota se ei syystä tai toisesta ole saanut täytettyä itse. Kyse voi olla resurssipulasta rekrytointihenkilöstössä tai yksinkertaisesti siitä, että asiakas tekee itse myös muuta kuin hallinnollista työtä, eikä oma työaika riitä siihen, että tekisi myös rekrytointia tämän työn ohessa. Joka tapauksessa, vuokratyöntekijä tulee aina auttamaan ja työntekijä toki valitsee itse sen työnantajan, jonka palveluksessa hän haluaa työskennellä.
Oikeastaan tulisikin miettiä, mitkä ovat ne tekijät, joilla henkilöstöä saataisiin palaamaan vakipesteihin. Letkautukset työntekijälle, kuten ”sinä olet niin kallis” tai ”et tuo mitään lisäarvoa” eivät kuulu yhteenkään työyhteisöön, eivätkä myöskään edistä työpaikan vetovoimaisuutta millään tavalla. Uskallan väittää, että työntekijän arvostaminen ja sen osoittaminen työntekijälle, olipa tämän työsuhteen muoto mikä tahansa, tuo aina parhaan lopputuloksen. Lisäksi vuokratyöntekijöitä koskeva lainsäädäntö tulee aina huomioida, missä mm. tasa-arvolain 3.2 § turvaa vuokratyöntekijän työntekijään rinnastettavan aseman käyttäjäyrityksen toimipisteessä. Pääasiallinen tavoitteemme on kuitenkin turvata hyvä ja vaikuttava hoito jokaiselle potilaalle, siinä onnistuaksemme on meidän yhdistettävä voimamme vastakkainasettelun sijaan.
Mitä mieltä sinä olet?
Kirjoittaja,
Jenny Ruuskanen, Henkilöstöpäällikkö, Medikumppani
>> Tutustu Medikumppaniin toimijana ja löydä uusia mahdollisuuksia.
