Julkinen terveydenhuolto on toimintaympäristönä haastava. Se on alati murroksessa, viimeisin merkittävä suurempi muutos on ollut siirtyminen hyvinvointialueisiin. Koen yleensä muutoksen olevan hyvästä, mutta julkiset palveluhankinnat ja niiden kilpailutukset ovat kaavamaistuneet entisestään.
Hidasta kilpailua hupenevasta henkilöstöstä
Koen omassa roolissani ajoittain turhautumisen tunteita, joita esimerkiksi julkisten hankintojen hidas byrokratia aiheuttaa. Osaksi se johtuu toki siitäkin, että suhtaudun työhöni intohimoisesti ja tunteella.
Osallistumme Medikumppanin asiantuntijoiden kanssa henkilöstökilpailutuksiin säännöllisesti yhtenä palveluntarjoajista. Tarjoamme terveydenhuollon asiakkaillemme työntekijöitä aina opiskelijoista kokeneisiin ammattilaisiin. Toimimme reiluin periaattein erittäin kilpaillulla henkilöstöpalvelun toimialalla, joka on osaltaan keskittynyt harvojen suurten toimijoiden käsiin.
Byrokratia toimii usein hitaasti ja työntekijät toivovat mahdollisen nopeasti tiedon, mihin he sijoittuvat töihin. Näiden ääripäiden yhteensovittamisessa voisimme onnistua paremminkin, ja siihen etsimme päivittäin ratkaisuja. Palkitsevin osa työtäni on hetki, jolloin työn tarjoajat ja tekijät kohtaavat toisensa.
Jättimäiset hankintakokonaisuudet: Kenen hyväksi?
Harmaita hiuksia aiheuttavat toisinaan laajat hankintakokonaisuudet, joiden ehtoja setviessä tuntee välillä olevansa kuin Don Quijote. Hankinnoista rakennetaan välillä niin suuria paketteja, että vain harvalla toimijalla on käytännössä mahdollisuuksia toimittaa niihin vaadittava määrä osaavia tekijöitä ja vastata sopimukseen asetettuihin sanktiovaatimuksiin.
Hankintalain perimmäisenä tavoitteena on ollut mahdollistaa pienten ja keskisuurten yritysten tasapuolinen osallistuminen muiden tarjoajien lailla tarjouskilpailuihin. Se ei ole aina kuitenkaan mahdollista. Poikkeuksen tekee esimerkiksi päivystystoiminnan vain yhden toimijan kumppanuuteen tähtäävät hankinnat, joita pidän toiminnan luonteen vuoksi ymmärrettävinä.
Kokemuksen rooli ja hankintojen hintapommi
Palveluntarjoajilla on kokemuksen kautta kertynyttä tietotaitoa, jota terveysalan hankintayksikköjen kannattaa käyttää hyödykseen. Vuoropuhelua hankintayksiköiden sekä palveluntarjoajien välillä käydäänkin usein suunnitteluvaiheessa. Joskus pidetään itsepintaisesti kiinni kilpailutuskokonaisuuksista, joissa ei välttämättä synny tosiasiallista kilpailuasetelmaa.
Mahdollista tarjoajien joukkoa voidaan toisinaan rajata edellyttämällä toimijoilta tarkasti tietynlaista kokemusta toimialalta. En toki kiistä sitä, etteikö se olisi toisinaan perusteltua, kuten yllä jo mainitsin. Hyöty on usein tilaajalle kuitenkin kyseenalainen ja lopullinen hinta voi muodostua varsin kalliiksi. Esimerkiksi hinnankorotukset voivat olla tällaisissa tapauksissa merkittäviä.
Monesti konsultointi tarjouspyyntövaiheessa edistää tilaajan mahdollisuuksia saada parempaa palvelua. Samalla tarjouspyynnöstä on mahdollista eritellä ongelmakohtia, jotka voisivat johtaa prosessin viivästymiseen.
Kilpailun edistäminen tuo etua tilaajalle
Lopuksi haluan painottaa tilaajan merkittävää etua. Edellä mainitsemillani tavoilla kilpailua reiluilla säännöillä edistäen tilaajan mahdollisuudet saada useampia päteviä tarjouksia paranevat. Vaikka hankintayksiköllä on harkintavalta hankinnan kriteerien asettamisessa, niin on hyvä pitää mielessä yksi asia. Markkinaoikeuden ja kilpailu- ja kuluttajaviraston ratkaisukäytännöissä on suhtauduttu erittäin kriittisesti siihen, mikäli hankintayksikkö asettaa kilpailutuksen kriteerit liian tiukoiksi.
Edellä mainitussa tapauksessa tilanteella on merkitystä, kun kilpailu rajoittuu ja vain yhdellä tai muutamalla henkilöstöpalvelualan toimijalla on tosiasialliset mahdollisuudet menestyä kilpailutuksessa. Jos hankintayksikön edut voidaan kohtuudella turvata kilpailua vähemmän rajoittavilla kriteereillä, hankintayksikkö on velvollinen valitsemaan ne. Tämä ratkaisukäytäntö tukee mielestäni myös hankintalain tavoitteita.
Kirjoittajasta. Jenny Ruuskanen on Medikumppanin henkilöstöpäällikkö. Hän korostaa jokaisen henkilöstöpalvelualalla toimivan ammattialaisen vastuuta siitä, millaiseksi rekrytointi terveydenhuoltoalalla tulevaisuudessa muodostuu. Hänen mottonsa on: sanoilla ja teoilla on merkitystä.