Valmistuvan lääkärin ajatuksia

lääkärin ajatuksia

Tuuli Laasonen valmistuu keväällä lääkäriksi Örebron yliopistosta Ruotsista. Istuimme Tuulin kanssa alas ja pääsin kuulemaan hänen ajatuksiaan ja odotuksiaan työelämään liittyen. Miltä mahtaakaan maailma näyttää pian valmistuvan lääkärin silmin? Annetaan Tuulin itse kertoa.

Miksi aikoinaan hait opiskelemaan lääketiedettä?

  • Lääketiede ja terveyteen liittyvät aiheet ovat kiinnostaneet minua pienestä pitäen ja lääkärin ammatti on aina ollut haaveeni ja ykkösvaihtoehtoni tulevaisuuteen. Luultavasti lääkärin lapsena olemisella on ollut oma vaikutuksensa asiaan. Hakeuduin kuitenkin ensin opiskelemaan fysioterapiaa ja tein fysioterapeutin töitä hetken aikaa, mutta se ei tuntunut täysin omalta jutulta ja haave lääkärin ammatista kyti taustalla edelleen. Päätin lähteä opiskelemaan toista tutkintoa, kun siihen tarjoutui mahdollisuus ja tartuin siihen. Muistan ajatelleeni silloin, että nyt tai ei koskaan.

Sinulla on enää muutama kuukausi opiskeluja jäljellä ennen valmistumista. Minkälaisia odotuksia sinulla on valmistumisen jälkeiselle ajalle?

  • Olen erittäin innoissani valmistumisesta ja työelämään siirtymisestä, mutta toisaalta siihen liittyy myös epävarmuutta. Olen nähnyt lääkärin ammatin tähän asti vain opiskelijan näkökulmasta, ja mietin, millaista lääkärin työ oikeasti tulee olemaan. Olen innoissani siitä, että vihdoin pääsen tekemään sitä työtä, josta olen jo pitkään haaveillut ja minkä eteen olen tehnyt valtavasti töitä. Suhtaudun tulevaisuuteen odottavaisin ja avoimin mielin.

Työelämä häämöttää lähitulevaisuudessa ja kerroitkin odotuksistasi sen suhteen. Entä mikä sinua arveluttaa tulevaisuuden suhteen?

  • Koska lääketieteen ala on niin laaja, voi vastaan tulla mitä vaan. Se tavallaan jännittää, että ei voi aina täysin varmasti tietää, mikä potilaalla on eikä aina ole tiettyä kaavaa, jonka kanssa edetä. Tämä luo hiukan epävarmuutta omasta tekemisestä, mutta uskon tämän helpottuvan ajan ja kokemuksen myötä.

Kerroit että lääkärin työhön liittyy myös epävarmuutta. Miten olet nuorena lääkärinä oppinut sietämään sitä?

  • Tämä ei aina ole helppoa, mutta muistutan itselleni, ettei kukaan osaa kaikkea ja jokainen meistä kohtaa epävarmuuden hetkiä joskus, oli ammatti sitten mikä tahansa. Koen tärkeänä, että varsinkin nuorena lääkärinä saan tukea kokeneemmilta kollegoilta ja pystyn konsultoimaan heitä. Se, että tiedän saavani tukea tarvittaessa, auttaa epävarmuuden sietämisessä. Olen myös opetellut käsittelemään riittämättömyyden tunteita, joita väistämättä joskus tulee eteen. Ajattelen että tämä on osa tätä ammattia, eikä siltä oikein voi välttyä.

Olet silminnähden innostunut opinnoistasi ja tulevasta ammatistasi. Mikä sinua erityisesti innostaa nyt ja tulevaisuudessa lääkärin ammattiin liittyen?

  • Nyt minua innostaa se, että olen valmistumassa haaveammattiini. Ala on niin mielenkiintoinen ja se itsessään innostaa minua nyt ja varmasti myös tulevaisuudessa. Koulutus on ollut pitkä ja vuosien aikana olen nähnyt ja oppinut valtavasti. Nyt pääsen vihdoin hyödyntämään käytännön työelämässä kaiken sen, mihin opinnot ovat minua valmistelleet. Työelämässä pääsen kehittämään itseäni lisää ja kehittymään ammattilaisena.  

Työyhteisö on tärkeä osa työtä. Mitä odotuksia ja toiveita sinulla on työyhteisölle?

  • Toivon, että saisin työskennellä kivassa työyhteisössä, johon olisi uutena jäsenenä helppo mennä, ja jossa saisi olla oma itsensä. Että uudet ja vanhat työntekijät olisivat kaikki tärkeä osa porukkaa ja tasa-arvoisia keskenään, vaikka osa onkin kokeneempia kuin toiset. Ilmapiirin toivon olevan avoin, ja että kaikkien kanssa voi jutella työasioista ja muustakin. Toivoisin myös, että esimies kannustaisi siihen, että asioista puhutaan avoimesti. Tärkeää olisi, että kaikki pystyisivät tekemään oman työnsä hyvin ja olla osa toimivaa työyhteisöä.

On kulunut yli viisi vuotta siitä, kun aloitit opiskelut lääketieteellisessä. Ovatko tulevaisuudennäkymät nyt samanlaiset kuin opintoja aloittaessasi?

  • Näkymä on pitkälti sama, mutta se on saanut uusia näkökulmia ja sävyjä. Syventävää näkökulmaa on tullut nimenomaan käytännön asioihin ja monet asiat, jotka olivat aikaisemmin vain ajatuksen tasolla, ovat konkretisoituneet. Opiskeluvuosien aikana olen nähnyt paljon esimerkiksi sellaisia erityisaloja, joita en ollut osannut edes ajatella aiemmin. Näkemykseni siitä, minkälaista lääkärin työtä haluan tehdä, on laajentunut. Kun hain lääkikseen, minulla oli muutama erikoisala mielessä ja ne ovat edelleen mukana hyvinä vaihtoehtoina, mutta siihen rinnalle on tullut paljon muitakin kiinnostavia erityisaloja. Tällä hetkellä on vaikea sanoa mihin haluaisin erikoistua, sillä mielenkiintoisia vaihtoehtoja on monia. Tiedostan kuitenkin sen, että opiskeluaika ei aina anna täysin realistista kuvaa työpaikoista ja erikoisaloista, ja olen tähän mennessä nähnyt vain tiettyjä osia niistä, joten aika näyttää.

Terveydenhuoltoalan haasteet ovat paljon esillä mediassa. Miten sinun mielestäsi saadaan terveydenhuoltoalan houkuttelevuutta pidettyä yllä ja jatkossakin parhaat osaajat hakeutumaan alalle?

  • Mielestäni alan toimijat ja työnantajaorganisaatiot luovat kuvaa alasta, eli niiden merkitys tässä on suuri. Kuten kaikilla muillakin aloilla, olisi tärkeää se, että työn tekemisen edellytykset ovat kunnossa. Itse koen vetovoimatekijänä sen, että uudet työntekijät otetaan mukaan yhteisöön ja he saavat tuntea kuuluvansa porukkaan, että työyhteisö on hyvä. Ylemmän tahon tuki lisää työpaikan houkuttelevuutta ja tämä koskee myös koko alaa; kun alan uudet tulokkaat voivat luottaa siihen, että he saavat vanhemmilta kollegoilta tukea ja vallalla on kollegiaalisuuden kulttuuri, kokevat he alan houkuttelevampana. Olisi tärkeää, että työntekijöistä huolehditaan kokonaisvaltaisesti, ja että he ovat merkittäviä työyhteisön jäseniä. Alan tulisi olla sellainen, että siellä pystyy kehittämään itseään. Palkalla on tietenkin myös oma merkityksensä ja sen tulisi olla sellaisella tasolla, että työntekijä kokee olevansa arvostettu. Palkka ei kuitenkaan mielestäni ole tärkein tekijä, vaan muut asiat painavat vaakakupissa enemmän.

Minkä ajattelet olevan haastavinta lääkärin ammatissa? Entä antoisinta?

  • Uskon että haastavinta tulee olemaan se, että epävarmuus on aina jollain tapaa läsnä. Uskon kuitenkin myös, että tämä helpottuu ajan ja kokemuksen myötä. Haastetta opiskelujen alussa tuotti ruotsin kieli, koska olen äidinkieleltäni suomenkielinen. Kielitaito on tietysti harjaantunut vuosien saatossa eikä enää tuota ongelmia.

Ehdottomasti antoisinta on hyvä yhteys potilaaseen. Hyvän yhteyden avulla päästään samalle aaltopituudelle ja saadaan aikaan luottamus lääkärin ja potilaan välille. Kun ruotsinkielentaitoni kehittyi ja pystyin kommunikoimaan rennommin myös ruotsiksi, huomasin, että tämän yhteyden rakentamisesta tuli huomattavasti helpompaa. Aina potilasta ei pysty täysin auttamaan ja silloin hyvän yhteyden merkitys korostuu. Ja jos pystyy auttamaan, niin mikä sen mahtavampaa. Potilaan kiitos on erittäin palkitsevaa ja muistuttaa siitä, miksi on alalle alun perin hakeutunut.

Opiskelet lääketiedettä Ruotsissa. Mitä eroja näet Suomen ja Ruotsin välillä, kun ajatellaan terveydenhuollon alaa?

  • Ruotsissa oikeasti kahvitellaan ja keskustellaan tosi paljon myös työympäristössä. Jo valmiit lääkärit konsultoivat toisiaan ja siihen kannustetaan esimiesten toimesta. Tiimityöskentely on isossa roolissa ja juttuja pohditaan usein porukalla. Tähän kulttuuriin tottuneena pidän siitä ja koen, että se helpottaa asioita nuorelle lääkärille. Toki olen viime vuosina nähnyt lääkäreiden työtä pääosin Ruotsin puolella, joten en voi täysin verrata, mutta minulla on se kuva, että Suomessa lääkärit työskentelevät itsenäisemmin.

Olet opiskellut pitkään ja opintosi ovat olleet välillä myös hyvin työllistäviä. Miten olet pitänyt hyvinvoinnistasi huolta ja miten aiot pitää siitä huolta jatkossa lääkärinä työskennellessäsi?

  • Läheisten ja ystävien kanssa ajan viettäminen on minulle kaikista palauttavinta ja siitä saan paljon energiaa. Myös liikunta ja ulkoilu ovat tärkeitä minulle ja pyrin niitä säännöllisesti harrastamaan. Minulla on tietysti välillä ollut stressiä opiskeluista ja huono omatunto siitä, kun olen tehnyt jotain muuta lukemisen sijaan. Aina on nimittäin jotain, mitä voisi lukea ja opiskella. Olen pyrkinyt muistuttamaan itseäni muun elämän tärkeydestä ja siitä, että vastapaino opiskelulle ja työlle on tarpeellista, jotta jaksan tehdä niiden saralla parhaani. Tästä yritän pitää kiinni myös tulevaisuudessa.

Kirjoittanut Sanni Alanen, rekrytointikonsultti Medikummpani Oy

>> Lue myös Medisiinariliiton ajatuksia vastuullisesta rekrytoinnista terveydenhuollossa

>> Tutustu avoimiin työpaikkoihin